Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen puhe Keski-Suomen Foorumissa Helsingissä 23.9.2005
Tilastokeskuksen mukaan Suomeen syntyi viimeisen vuoden kuluessa yli 10 000 uutta yritystä ja noin 40 000 uutta työpaikkaa.
Numeroiden takaa löytyy nopea muutos. Tuhansia työpaikkoja siirtyy Suomesta ulos. Näin käy erityisesti valmistavassa teollisuudessa. Mutta kymmeniä tuhansia uusia syntyy erityisesti palvelusektorille ja huipputeknologian aloille.
Menestyksemme avaimia ovat korkea osaaminen ja teknologia, hyvä työmoraali, korruptoitumattomuus ja maan turvallisuus.
Menestys ja menetykset kohtelevat kovin eri tavoin eri alueita ja toimialaoja.
Miten on Keski-Suomen laita? Olemmeko kilpailukykyisiä, iskussa vai laskussa?
Asiaa voidaan mitata monella mittarilla. Jyväskylä on haluttu asuinpaikka. Eikä muutakaan maakuntaa vierasteta.
Maakuntamme väkiluku on kasvanut pitkään ja kasvaa yhä. Eivätkä työpaikatkaan enää vähene.
Keski-Suomen aivan erityinen vahvuus on poikkeuksellisen suuri koulutuspotentiaalimme.
Jo ennen enempää analysointia voi sanoa, että noilla houkuttavuus- ja vahvuustekijöillä Keski-Suomi pärjää kohtuullisesti perinteisten verrokkiemme, Pohjois-Savon, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kanssa.
Tässäkin joukossa olemme vähän heikoilla työllisyydessä/työttömyydessä. Vahvemmilla olemme muun muassa väestökehityksessä ja aluekansantuotteessa.
Mutta voisivatko eväämme riittää enempäänkin, seuraavaan sarjaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rinnalle?
Alueiden modernin kehityksen kaavan avaimet ovat koulutuksessa, osaamisessa, innovatiivisuudessa ja yrittäjyydessä.
Vahva koulutus yhdistääkin Keski-Suomea, Pirkanmaata ja Pohjois-Pohjanmaata.
5 %:n maakuntana mielletyssä Keski-Suomessa on koko maan ammatti-, ammattikorkea- ja yliopistopaikoista lähes 7 %. Asukaslukumme mukainen osuus ylittyy 1,4–kertaisesti.
Suhteessa väkilukuun Keski-Suomen koulutuspotentiaali on selvästi Pirkanmaata ja Pohjois-Pohjanmaatakin suurempi.
465 000 asukkaan Pirkanmaan kahdessa yliopistossa on maan koulutuspaikoista 14,6 %, 376 000 asukkaan Pohjois-Pohjanmaalla 9,2 % ja 266.00 asukkaan Keski-Suomessa 8,5 %, uusista aloituspaikoista 10,2 %.
Myös ammattikorkeakoulu- ja ammattikoulupaikkojen kohdalla olemme kumppaniemme edellä.
Myönteisen alueellisen kehityksen kannalta hyvää koulutuspotentiaalia pitäisi seurata vahva tutkimus- ja kehittämistoiminta.
Mutta tästä alkavat kolmikon selvät erot. Tilastokeskuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla sanotut menot olivat vuonna 2003 1800 euroa/asukas, Pirkanmaalla 1700 euroa/asukas ja Keski-Suomessa 730 euroa/asukas, koko maan keskiarvon ollessa 960 euroa/asukas. Sanomani on, ettei erinomainen koulutuspotentiaalimme muutu riittävästi tutkimukseksi, innovaatioiksi, uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi. Pääsemme kohtuullisen lähelle sitä tasoa, mihin ”5 %:n sarjassa” pitäisi päästä.
Jäämme kuitenkin kauaksi siitä, mihin suurella koulutuspotentiaalillamme pitäisi yltää. Innovaatioketju vuotaa Keski-Suomessa enemmän kuin kenties missään muualla. Koulutamme muille, mikä sekin on sinänsä hyvä.
Koulutusvoimamme heikko hyödyntäminen näkyy selvemmin kaikista tärkeimmässä, aluekansantuote- ja arvonlisäkehityksen lukemissa. Ne puhuvat selvää kieltä taakse jääneestä.
Kun koko maan arvonlisäystä merkitään vuosina 1996 ja 2003 sadalla (100 %), ovat Keski-Suomen ja lähikilpailijoiden lukemat seuraavia:
Keski-Suomessa: vuonna 1996 89,4 % ja vuonna 2003 83,2%.
Pirkanmaalla: vuonna 1996 95,5 % ja vuonna 2003 96,7 %
Pohjois-Pohjanmaalla: vuonna 1996 88,7 % ja vuonna 2003 94,8 %
Tuotannon arvonlisällä mitaten olemme jääneet Keski-Suomessa entistä kauemmaksi maan keskiarvosta, kun taas Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa ovat kirineet hyvin.
Kun meillä on otaksuttu Jyväskylän seudun pärjänneen kuitenkin hyvin, numerot siinäkin puhuvat toista: Vuodesta 1996 vuoteen 2003 pudotus oli 92,4 %:sta 90,5 %:iin.
Vastaavat luvut Tampereella ovat nousseet 1996: 102,1 %:sta 108,4 %:iin ja Oulussa 106, 2 %:sta 116,9 %:iin. Erot ovat selvät ja kasvaneet Jyväskylän tappioksi.
Syitä menneen vuosikymmenen kehitysurien eroihin on monia. Koulutuspaikkamme suuri määrä ei missään tapauksessa ole heikkojen kansantuotelukemien syy.
Niin kuitenkin voi sanoa, ettei suuri koulutuspotentiaali ole liioin meitä auttanut niin kuin perinteisen kaavan mukaan olisi pitänyt tapahtua. Edellä sanottu ei anna aihetta osoitella ketään. Strategiaa on kuitenkin syytä tarkistaa.
Yhteinen tehtävämme – maakuntamme elinkeinoelämän ja julkisten toimijoiden – on kääntää koulutus ja osaaminen menestykseksi.
Paljon voimme tehdä itse, moneen tarvitsemme yhteistyötä muiden kanssa. Valtiovallalta odotamme oikeudenmukaisuutta sen tehdessä strategioita ja kohdentaessa resursseja.
Kauppa- teollisuusministerin näkökulmilta Keski-Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi olisi puhallettava ainakin seuraaviin yhteisiin hiiliin maakunnassa ja maassa:
1. Valtioneuvoston tiede- ja teknologianeuvosto valmistelee parhaillaan toimia muutaman valtakunnallisen osaamiskeskittymien määrittelemiseksi tavoitteena maailmansarjan tutkimus- ja teknologiakeskittymä.
Jyväskylän ja Keski-Suomen on valittava mihin se tässä maailmansarjassa keskittyy. Mieluummin yhteen kuin yhdeksään asiaan !
2. Keski-Suomeen tulevien EU:n ja kansallisten aluekehitysvarojen kohdentamisessa on painopistettä siirrettävä koulutuksen määrän lisäämisestä enemmän uusien sovellusten ja innovaatioiden ja yritysten synnyttämiseen.
Keski-Suomessa on liian vähän kasvavia ja innovatiivisia yrityksiä. Vaikka huikeita poikkeuksiakin on, yrityksemme Pihtiputaalta Jyväskylään ja Jämsään kykenevät olosuhteista johtuen keskimääräisesti ottaen kilpailijoitamme hitaammin hyödyntämään uuden tiedon, teknologian ja osaamisen pahimpia kilpailijoitamme hitaammin.
Tällaisten tarpeiden rahoittamiseen tulisi entistä voimakkaammin kääntää maakunnan aluekehitysrahojen torvet.
Uskallan luvata maan hallituksen nimissä, että hallitus tukee osaltaan samaa suuntaa. Maan hallitus jatkaa viimeisten kuukausien aikana aloitettuja toimia esim. Tekesin ja VTT:n alueellisten voimavarojen ja toimintojen vahvistamiseksi myös Keski-Suomessa ja muissa vähemmälle jääneissä maakunnissa.
Mutta ratkaisevan tärkeää on saada myös yksityinen sektori luottamaan siihen, että maakunta ja valtiovalta satsaavat tutkimukseen, kehittämiseen ja yrittämiseen entistä enemmän.
3. Kolmas tärkeä asia on katsoa kuka tekee homman. Minkä organisaatioiden vastuulla on huolehtia siitä, että koulutus kanavoituu paremmin tutkimukseksi, kehittämiseksi ja yrittäjyydeksi.
Suomalaiset Yrityspalvelut-hankkeella valtio uudistaa osaltaan muun muassa TE-keskusten toimintaa vastaamaan paremmin elinkeino-elämän ja työllistämisen tarpeita.
Vanhasen hallitus antoi muutaman kuukausi sitten tiede- ja teknologiapoliittisessa periaatepäätöksessä KTM:lle ja minulle tehtäväksi uudistaa ns. välittäjäorgani-saatioiden tehtävät ja rooli.
Kysymys tässä on parhaimman mallin hakemisesta siihen, miten ja kenelle vastuutettuna uusin tieto, teknologia ja uusimmat innovaatiot, markkinat ja mahdollisuudet saataisiin maakunnan yritysten käyttöön. Tätä hunajaa pitäisi yritysten janoaman eri puolilla maakuntaa – niin palvelu-, maatalous- kuin huipputeknologia-aloilla.
Juuri tästä näkökulmasta olen jo asettanut maaherra Siuruaisen ja tohtori Luoman perkaamaan yliopistoja, ammattikorkeakouluja, julkisia tutkimuslaitoksia, teknologiakeskuksia ja valtion omia alueellisia elinkeinoviranomaisia Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Selvitysmiehet kertovat, miten asiat siellä pitäisi järjestää.
Tarkoitus on risteilyn jälkeen asettaa Keski-Suomen erityisolosuhteet tunnistava työryhmä, joka tekee kolmannen ja kilpailevan esityksen uudistusten pohjaksi.
Arvoisat kuulijat !
4. Ilman lisäponnisteluja yrittäjyyden hyväksi edellä sanottu ei vielä riitä, vaikkapa nyt sitten Pirkanmaan tai Pohjois-Pohjanmaan kilpailukyvyn saavuttamiseen.
Y4–ideologian hengessä maakunnan kaikkien oppilaitosten, mutta aivan erityisesti yliopiston tulisi uudistaa radikaalisti koulutusohjelmiaan ja tutkintosisältöjään. Yhä useammalla opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus ja motiivi hankkia oman ammatillisen perusosaamisensa ohella valmiudet ryhtyä yrittäjäksi omalla alallaan.
Yrittäjyyden politiikka-ohjelman tavoitteena on ajaa tämä periaate läpi koko maassa. Keski-Suomi voisi olla tässäkin suunnannäyttäjä.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Keski-Suomi -Foorum, Helsingissä 23.9.2005
