Jyväskylän sata tulevaa vuotta

Joulun aikaan liittyy monia hyviä ja hyödyllisiä asioita. Joulu itsessään on myönteisiä ajatuksia, odotuksia ja tuntemuksia runsain mitoin sisältävä aika. Hyvän syömisen ja läheisten kanssa vietettyjen hetkien jälkeen alkaa kuitenkin mieli jo jossakin vaiheessa hivuttautua seuraavan vuoden puolelle.

Hyvä joululukeminen on tällainen ajatusten innovaattori. Kirjoitukseni otsikko sai alkunsa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n tämän vuotisesta julkaisusta ”Seuraavat sata vuotta. Aikamatka maailmaan ja Suomeen 1907-2107. Ajatteluani myös kiidätti juuri ennen joulua julkistettu laadukkaan tasokas dosentti Marja Kokon kirjoittama ”Jyväskylän kaupungin historia 1965-2007”.

Lisävauhditusta kaivoin Katriina Lehdon väitöskirja-aineistoon pohjautuvasta 60-lukulaista terrorismia käsittelevästä kirjasta ”Ulrike Meinhof – lähemmäs totuutta, ei todellisuutta”. Baader-Meinhof –linja oli kyllä aikanaan yhteiskunnallisesti kovin herättävää ja suoraviivaista, mutta toimintamalleineen ei erityisen demokraattista.

Historiallinen hetki

Jyväskylän kaupungin, sen asukkaiden ja yrittäjien tulevaisuuden, sen seuraavan sadan vuoden kannalta elämme parhaillaan enemmän kuin olennaisen tärkeätä vaihetta. Jyväskylän päättäjät ovat historian aikana osanneet tehdä kauaskantoiset päätöksensä juuri silloin, kun päätöksenteon paikka on ollut. – Nyt on jälleen sellainen momentum!

Kun Jyväskylän kaupunki vuonna 1837 perustettiin, oli kaupungin maapinta-ala vaivaiset kuusi neliökilometriä ja nyt useiden erivaiheisten kuntaliitosten jälkeenkin vain noin 106 neliökilometriä. Perustamisvaiheessaan kaupungin väkiluku oli vain parisensataa asukasta ja nyt jo yli 85 000 asukasta. Kuitenkin pinta-alamme on suurista kaupungeista selvästi pienin ja väestönkasvumme ja uusien yritysten ja työpaikkojen perustamisvauhti puolestaan kaupunkiseudullamme yksi maamme kovimpia. – Hallinnollisesti määritelty pieni pinta-ala on paitsi Jyväskylän niin koko seutukuntamme vakava haitta ja tulevaisuutemme merkittävä näivettymisen uhka.

ETLA:n julkaisussa arvostetut futurologit, Rouvinen-Vartia-Ylä-Anttila, pohtivat: ”Emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme pohtia kehityksen suuntaa ja sen erilaisia vaihtoehtoja. Voimme punnita erilaisten tulevaisuuskuvien syntymekanismeja ja vaikutuksia. Voimme hakea osviittoja historiasta.”  - Juuri näitä osviittoja pitää meillä Jyväskylän seudulla nyt osata taiten lukea.

Myös uusimman Jyväskylän historian kirjoittaja Marja Kokko analysoi tarkasti Kuokkalan, Keljon, Laajavuoren ja Seppälänkankaan alueliitosten merkitystä kaupunkikehityksen kannalta. Kokon mukaan ”liitos loi perustan kasvulle ja kaupungistumiselle, jonka seurauksena Jyväskylä on 2000 – luvun alussa maan keskeisiä kasvu- ja osaamiskeskuksia”.

Yhtä tärkeä kysymys pohdittavaksi on myös se, että millainen olisikaan ollut kaupungin ja seutumme kehityskuva viime vuosikymmeninä ilman toteutuneita liitoksia.

Tämä on juuri sellainen historiasta kumpuava ydinkysymys, joka meidän on syytä jälleen tehdä pohtiessamme kaupunkimme ”aikamatkaa” tulevaisuuteen. Pohdiskelun pitää päätyä analyysin jälkeen aktiiviseen tavoitteenasetteluun haluamastamme tulevaisuuskuvasta sekä sen vaatimista toimenpiteistä.

Perustellusti voi arvioida, että ilman aiemmin toteutuneita tärkeitä liitoksia Jyväskylä tuskin olisi nykyisen kaltainen menestyvä yliopisto-, koulutus- ja osaamiskaupunki ja yksi maan vetovoimaisimmista kasvukeskuksista.

Yhdistymisen edellytykset täyttyvät

Ministeri Mari Kiviniemen nimeämä Jyväskylän ja maalaiskunnan kuntajakoselvityksen erityisselvittäjä Jarmo Asikainen on tehnyt syyskauden ajan tiivistahtisesti toimeksiantonsa mukaista työtä. Joulukuun 14. päivänä julkistettu selvitystyö oli kokonaisuudessaan hyvin analyyttinen ja luonteeltaan vahvasti tulevaisuussuuntautunut. Asikaisen selvitystyö on tehty jopa poikkeuksellisen syvällisellä ja eri vaihtoehtoja pohtivalla otteella.

Selvitysmiehen mukaan kaupungin ja maalaiskunnan työssäkäyntialue on toiminnallisesti vuosikymmenien aikana kehittynyt yhteen siten, että ”kuntien yhdistyminen antaisi mahdollisuuden kehittää työssäkäynti- ja asumisaluetta yhtäpitävillä tavoilla, yhteisillä resursseilla ja yhdellä johdolla.”  - Asikaisen mittavan työn kirkas johtopäätös on, että ”kuntajakolain mukaiset edellytykset täyttyvät kokonaisuudessaan Jyväskylän kuntien yhdistymisessä”.

Kunta- ja palvelurakennehanke etenee niin valtakunnan kuin Keski-Suomenkin tasolla myönteisen puhurin tavoin. Uusia kuntakokonaisuuksia syntyy sellaisella vauhdilla, että esimerkiksi kymmenen suurimman kaupungin luettelo menee uusiksi. Uusi Kouvola on noin 90 000 asukkaan kaupunki ja nousee suoraan kymmenen suurimman kaupungin joukkoon pudottaen vanhan historiallisen Porin ulos kärkikymmeniköstä. Vuoden 2009 alusta alkaa kuntaliitosten myötä myös uuden Joensuun, Lappeenrannan, Hyvinkään, Hämeenlinnan, kymmenestä kunnasta muodostuvan Salon ynnä monen muun liitoskunnan uusi taival.

Keski-Suomessa uusi Äänekoski on jo aloittanut ja tuore päätös vuosien poliittisen väännön jälkeen on myös uuden Jämsän syntymisestä. Keski-Suomen liitto on jo aiemmin linjannut, että maakuntaamme tulee muodostaa kolmen yhdyskuntarakenteellisesti toimivan ja vahvan kaupunkikeskittymän kehityskäytävä: Äänekoski-Jyväskylä-Jämsä.

Toteutuessaan uusi Jyväskylä, maalaiskunta ja Korpilahti mukaan lukien, on lähes 130 000 asukkaallaan Suomen seitsemänneksi suurin, erinomaisen vetovoimainen kaupunkikeskus. Uusi Jyväskylä on selvitysmies Asikaisen kielikuvaa siteeraten ”enemmän mahdollisuus kuin ei-mahdollisuus”.

Jyväskylä seutuineen on jo nyt pääkaupunkiseudun, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen jälkeen Suomen viidenneksi suurin kasvukeskus. Monin eri mittarein ja kriteerein arvioiden kehäkolmosen ulkopuolella juuri Tampere, Oulu ja Jyväskylä ovat vetovoimaisimmat ja imagoltaan vahvimmat kasvukeskukset. Jyväskylän asema on jo nyt vahva, mutta meidän ajallinen tähtäin pitää yltää huomattavasti kauemmaksi.

Tulevan maankäytön ja palveluverkostojen suunnittelun aikaväli on 10-20 vuoden päässä. On nähtävissä, että Jyväskylässä ja seudulla on meneillään ennätysmäisen suuret investoinnit. Elinkeinoelämä on painottanut nk. luottamusindeksin merkitystä eli sitä, että usko ja luottamus seudun kehitykseen on oltava vahva ja todellinen.

ETLA:n julkaisun kirjoittajat pohtivat, että yritysten sijoittumisen kannalta hyvän toimintaympäristön ”keskeisiä elementtejä ovat hyvin toimiva infrastruktuuri, korkea teknologia- ja koulutustaso ja muutoksiin reagoiva, mutta vakaa talouspoliittinen ympäristö”. – Hallinnolliset rajat eivät saa muodostua haitaksi tai esteeksi tavoiteltavalle kehitykselle, kun myös tulevaisuudessa haluamme kuulua pääkaupunkiseudun ulkopuolella vetovoimaltaan ja imagoltaan kolmen kärkeen Tampereen ja Oulun ohella.

Hyvä imago tekee kaupungista kilpailukykyisen ja edistää kaupungin menestystä.

Historiallinen tulevaisuuspäätös

Helmikuun 18. päivänä 2008 kaupungin ja maalaiskunnan päättäjät ovat historiallisen päätöksen edessä, kun kuntien valtuustot päättävät yhdistymisestä.

Asiaa monipuolisesti valmistelleet ohjausryhmä, työvaliokunta ja työryhmät ovat tehneet syksyn mittaan suurella vastuullisuudella oman osuutensa tässä prosessissa. Kaupungin ja maalaiskunnan poliittisten päätöksentekijöiden, niin kuin virkamiesten ja henkilöstöjärjestöjenkin työ on ollut luottamuksellisen hyvähenkistä ja tulevaisuuteen suuntautunutta. Tätä prosessia on isolla ammattiosaamisella vetänyt selvitysmies Jarmo Asikainen.

Toteutuessaan tämä Jyväskylän ja maalaiskunnan yhdistyminen on Suomen suurin ja merkittävin kuntajaon muutos sitten Helsingin esikaupunkien liitoksen. Nyt määritetään uuden Jyväskylän ”aikamatkan” seuraavan sadan vuoden menestys.

Kaupunginjohtaja Markku Andersson
Yliö Keskisuomalaisessa 31.12.2007