Suoraan sisältöön

Taina Reponen, kuva Jiri Halttunen

Valokeilassa: Taina Reponen

Valokeilassa on haastattelusarja, jossa esitellään teatterissa työskenteleviä ihmisiä ja heidän työtehtäviään. Muutama päivä ennen ensi-iltaa tutustumme Kauppa-Lopon rooliin valmistautuvan näyttelijä Taina Reposen ajatuksiin.

Taina on vuosien varrella nähty lukuisissa rooleissa ja hänet tunnetaan monipuolisena näyttelijänä, joka kykenee sekä ilottelemaan taitavana komediennena että heittäytymään vakavien roolien vietäväksi. Ensi-illan kynnyksellä Tainaa haastatteli teatterikuraattori Antti Niskanen.

Olet työskennellyt näyttelijänä 30 vuotta. Oletko päässyt unelmatyöhösi?

Olen! Olin 11-vuotiaana Lappeenrannan teatterissa avustajana ja näyttelin marakattia. Oli ihanaa tehdä kuperkeikkoja... Siellä tuoksui lumolta; puuteri ja vanhat roolivaatteet. Se oli Taikamaailma, ja tiesin heti, että teatterissa haluan elää elämäni ja tehdä työni. Teatteri on veden lisäksi ainoa paikka, jossa voin hengittää vapaasti.

Mikä saa sinut syttymään rooli roolin jälkeen?

Tarina ja ihminen, jonka maailmaan sukeltaa. Se on järjettömän kiinnostavaa. Roolin koolla ei ole väliä.

Oliko näyttelijän ammatin lisäksi muita uravaihtoehtoja?

Ei, minulle oli pienestä pitäen selvää, että minusta tulee näyttelijä. Kun on päätöksen tehnyt, tulee tehneeksi valintoja, jotka tukevat päätöstä. Täytyy mennä rohkeasti unelmaansa päin!

Oletko pitänyt lukua rooleista? Mikä on sinulle itsellesi läheisin ja rakkain roolisi? Miksi?

En pidä lukua – aiemmin kyllä pidin leikekirjaa, mutta sekin on jäänyt. En halua nostaa yhtä roolia ylitse muiden, ne ovat kaikki rakkaita silloin, kun niitä tekee. En pohdi tällaisia asioita.

Valmistelet nimiroolia Kauppa-Lopo -näytelmään. Miten valmistaudut suureen rooliin? Miten klassikkoroolin työstäminen eroaa nykynäytelmästä?

Työstämisessä ei sinällään ole eroa, onko kyseessä klassikko vai nykynäytelmä. Klassikkotekstien, kuten esimerkiksi Kauppa-Lopo, kanssa joutuu tekemään tekstin kanssa paljon enemmän töitä, koska kieli on omanlaistansa – aikalaiskieltä, sanajärjestyksiä tai murretta, joka ei ole itselle niin tuttua. Niihin kehittelen erilaisia muistisääntöjä.
Mitä itse roolin opettelemiseen ja harjoitteluun tulee, Jouni Innilä totesi taannoin, että mun ruutupaperivihot pitäisi arkistoida. Teen nimittäin omin pikku kätösin joka roolista oman plarin (näytelmän käsikirjoitus). Ensimmäiseen kirjoitan kaikki omat repliikkini, toiseen kaikki iskurepliikit eli ne kanssanäyttelijöiden repliikit tai teot, jotka ovat signaaleja minulle sanoa tai toimia. Kolmas versio sisältää kaiken edellä mainitun ja neljänteen kirjoitan kaikki vaadittavat pikkutilöpehöörit eli tarpeiston ja vaatevaihdot ym. Toimin näin joka roolissa, olipa rooli pieni tai suuri. Jäsennän näin roolin ajatuksia ja ajatuksen suunnan muutoksia paitsi kirjoittamalla, mutta myös piirtämällä. Nyt Lopon plareista löytyy kahvipannuja, enkeleitä, kyyneleitä sukkia...
Harjoittelemisessa auttaa musikaalisuus ja esityksen kokonaisrytmin tajuaminen. Lisäksi tänä päivänä voi hyödyntää CD- ja DVD-levyjä, joista asioita voi tarkistaa tai joita kuuntelemalla voi opetella tekstiä kotitöitä tehden.

Työskentely repertuaariteatterissa on monipuolista: saa tehdä draamaa, komediaa, farssia, lastennäytelmiä, musikaalia jne. Mikä on itsellesi ollut kiinnostavin laji?

Draama, koska niissä pääsee pohtimaan enemmän näytelmän alitekstiä tai työstämään roolin psykologista kaarta. Draamassa pääsee purkamaan tunteita – se puhdistaa sielua. Tosin, vaikka kuulostaakin kummalliselta, draamaa on mielestäni helpompaa tehdä kuin komediaa.

Mikä on hauskin/ärsyttävin asia työssäsi?

Hauskinta on työtoverit ja ärsyttävintä olematon kyky sietää epävarmuutta ja omaa huonouttaan harjoitusten alkuvaiheessa. Eihän kaikkea tarvitse, eikä voi, osata heti – se kun on vaan niin vaikeaa tajuta! Työtoverit luovat turvallisen työskentelyilmapiirin. Näyttelijäntyössä joutuu avaamaan ajatuksiaan ja omia tunnerakenteitaan ja -lukkojaan, eikä sitä voi tehdä, ellei luota työryhmään. On tämä vähän sellaista sielujen patologin hommaa, jossa myös lentää ronski huumori. Meillä on hienoa porukkaa töissä, on onni työskennellä tässä teatterissa.

Millaisia ominaisuuksia hyvältä näyttelijältä vaaditaan?

Pitkäjänteisyys, rohkeus ja avoimuus – tai siis tuo patologiajatus...

Millaista on hyvä teatteri tai millainen on hyvä esitys?

Se herättää tunteita, saa ehkä ajattelemaan toisella tavalla ja luo uskoa, toivoa ja rakkautta elämään.

Olet asunut Jyväskylässä v. 1985 alkaen. Mikä on saanut sinut asettumaan tänne?

Alkuun työ – olisin mennyt minne tahansa saadakseni tehdä tätä työtä. Nykyisellään tietysti koti ja ystävät.

Miten rentoudut tai mitä harrastat?

Mökkeilyä, jossa voin tuijottaa takkatulta ja olla ajattelematta mitään.

Mistä unelmoit juuri tällä hetkellä?

Fyysisesti kunnon yöunista, mutta sielu kaipaa rakkautta.

Jyväskylän kaupunginteatteri
Vapaudenkatu 36
40100 Jyväskylä


@jklteatteri #jklteatteri

Lippumyymälä
Vapaudenkatu 36
puh. 014 266 0110

Lippumyymälä avoinna
Ma-pe klo 12-17,
(esitys- ja konsertti-iltoina klo 19 saakka),
la klo 12-19, su suljettu

Avoinna su 26.11. klo 12-16.30

Lippumyymälän ollessa suljettu, lippuja voi ostaa osoitteesta www.lippu.fi

Ryhmämyynti
(väh. 20 henkilön ryhmät)
puh. 014 266 4175
arkisin klo 16 saakka
teatteri.markkinointi(at)jkl.fi

Lue Aaltoja!-lehden uusin numero!

Taidetestaajat

Jaa sivun sisältö:


@jklteatteri #jklteatteri

Jyväskylän kaupunginteatteri | Vapaudenkatu 36, 40100 Jyväskylä | Lippumyymälä, p. 014 266 0110

Copyright Jyväskylän kaupunki 2017 | Sivun alkuun | Tietoa sivustosta