Suoraan sisältöön

1972-1977

Johtajina Lauri Tarkiainen (vt.) & Jotaarkka Pennanen

Lehtikuvassa vuonna 1973 hymyilee kaupunginteatterin uusi johtaja, 26-vuotias Jotaarkka Pennanen. Samettipuku ja tuulen pyörittämät hiukset luovat kuvan nuoresta, dynaamisesta miehestä.

Ei mielikuva väärä olekaan. Pennasen aikaa teatterinjohtajana leimasi halu muuttaa maailmaa inhimillisemmäksi ja paremmaksi paikaksi elää ja usko siihen, että teatterilla on vuoropuhelussa painavaa sanottavaa. Vähintään yhtä tärkeä asia on uuden johtajan mielestä taiteellisesti korkeatasoisten ja puhuttelevien esitysten tekeminen. Puolivillaisuus ei kiinnosta tekijöitä eikä yleisöä.

Jotaarkka Pennasen oli helppo tulla Jyväskylään, sillä näytäntökauden 1972–1973 teatteria virkaatekevänä johtanut Lauri Tarkiainen oli tuttu ennestään. Ohjaajaksi jäänyt Tarkiainen oli myös luotettava työtoveri, jonka kanssa ohjelmistovalintoja saattoi pohtia rakentavassa hengessä.

Pennasen vahva tekemisen ote heijastui ympäristöön ja teatterissa puhalsivat raikkaat tuulet. Joidenkin mielestä liiankin raikkaat: teatterilaiva oli turhan kankea nuoren – ja vasemmistolaiseksi tiedetyn – miehen ohjattavaksi. Kipparin ja perää pitävien kunnallispoliitikkojen törmäys oli väistämätön. Teatterin ja päättäjien välienselvittelyissä taidelaitoksen johtaja harvemmin voittaa. Lopulta Pennanen jätti Jyväskylän, ja hänen mukanaan teatterista lähtivät Turo Unho ja Esko Nikkari, Hannu ja Hannele Lauri, Tuula Nyman ja muutama muu.

Monet muistavat teatterinjohtajaa ja hänen aikaansa hyvällä. Alueteatterikokeilu kuljetti taiteilijoita maakuntaan, ohjelmisto oli monipuolinen ja korkeatasoinen. Yksi vaikuttavimmista esityksistä oli johtajan vuonna 1975 ohjaama Hamlet, jonka pääroolissa Turo Unho loisti. Kevätnäytäntökaudella 1976 Tuula Nyman hurmasi Cabaret’n räväkkänä Sally Bowlesina, jonka vahvan roolityön – ja mallikkaat jalat – kriitikko Anja Penttinen muisti vuosikymmeniä myöhemmin.

Ensi-illat Jyväskylän kaupunginteatterissa 1972-1976

1972
Tinasotilas
Vuoroin vieraissa
Kissaleikki
Sad story
Suomen kuningas
Niskavuoren nuori emäntä
Kultainen vasikka
Musikantit

1973
Tervetullut
Tarinoita kerrottavaksi
Candide
Rakkautta ja laivarautaa
Mitä merkillistä metsässä
Ruskie neitsyt
My Fair Lady

1974
Hiiriä ja ihmisiä
Salakauppoja
Työtoverit
Laulu ajasta ja rakkaudesta
Kovan onnen lapsia
Sitä sopii sanoa rakkaudeksi
Aarresaari

1975
Kadotettu paratiisi
Karhu
Purrppuratomua
Pikku ilveilijä
Hamlet

1976
Raudanvalajat
Cabaret
Päivä lepokodissa
Mielipuolen päiväkirja
Pikku prinssi
Tribadien yö

Kuvia esityksistä vuosilta 1972-1977

Kuvat: Jyväskylän kaupunginteatterin arkisto

Omin sanoin

Otteita Jotaarkka Pennasen kirjasta Elämää pienempi näytelmä

Ensimmäisessä Hamletissani vuonna 1970 olin miettinyt vallankumouksen oikeutusta. Jyväskylä kaupunginteatteriin 1975 ohjaamassani Hamletissa nousivat ensisijalle eettiset valinnat ja teeskentely.
(…)
Vuonna 1975 olin kehittynyt ohjaajana jo huomattavasti, ja erityisesti Turo Unholta opin paljon työprosessimme aikana. Ohjaajan dilemma on siinä, että hänen tulee johtaa työryhmää ja tarvittaessa olla sille auktoriteetti, mutta toisaalta näyttelijät, lavastajat ja pukusuunnittelijat ovat juuri niitä henkilöitä, joilta ohjaaja voi oppia työtään. Jos ohjaaja on liian itsevarma ja vääpelimäinen, hänen matkansa voi päättyä henkiseen umpikujaan. Toisaalta jos ohjaaja on liian heikko tai lepsu, hän ei koskaan opikaan ohjaamaan. Siksi ohjaajalla on oltava hyvin voimakas tahto ja itsekunnioitus, jotta hän voi samalla kertaa ottaa vastaan ja johtaa. Jyväskylän kaupunginteatteri oli minulle toinen korkeakoulu, ja uskon sen olleen sitä monille muillekin. Me opimme toinen toisiltamme, ja siellä kehittyi monta hyvää taiteilijaa.
(…)
Toisin kuin vuonna 1970, me emme lähteneet etsimään ”ajankohtaista” tulkintaa vaan pyrimme keromaan vain mahdollisimman hyvin Hamletin tarinan ohjeenamme hänen repliikkinsä, jonka hän kuollessaan lausuu Horatiolle: ”Oi Horatio! Kerro maailmalle tarinani oikein.” Pääteemaksi nousi oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen pyrkivän ihmisen yksinäisyys maailmassa, jossa kaikki tuntuvat hyväksyvän valheen ja teeskentelyn. Tässä mielessä tulkintamme oli ajankohtainen. Kaiken pohjana on oikean ja väärän arvoitus, joka on kirjoitettu niin Hamletin henkilöön kuin näytelmän rakenteeseen.
Hamlet oli teatterissa suuri läpimurtoni. Arvostelut olivat loistavia, ja ensi-illan aplodit kestivät varmaan toistakymmentä minuuttia. Kun ne eivät meinanneet loppua, päätimme vetää rautaesiripun alas, mutta saimme tehdä sen moneen kertaan ja aplodit jatkuivat silti. ”Nyt se pysyy kiinni”, sanoin, ”vaikka taputtaisivat aamuun asti”. ”Jäitä hattuun”, huusi aina huumorintajuinen Heimo Happonen, ja me siirryimme ylös henkilökunnan tiloihin yleisön jatkaessa vielä jonkun aikaa aplodejaan.

Jotaarkka Pennanen, teatterinjohtaja 1973-77
(Otteet kirjasta Elämää pienempi näytelmä (s.122-125), Like 2010)

Jaa sivun sisältö:


@jklteatteri #jklteatteri

Jyväskylän kaupunginteatteri | Vapaudenkatu 36, 40100 Jyväskylä | Lippumyymälä, p. 014 266 0110

Copyright Jyväskylän kaupunki 2017 | Sivun alkuun | Tietoa sivustosta