Suoraan sisältöön

Laatikko 12: Tikkutehtaan rannassa

Vuonna 1919 Porin Tulitikkutehdas osti Ylistön maatilan ja pystytti paikalle sahan, voimalaitoksen, säletikkutehtaan lisärakennuksineen sekä varastomakasiinin, pituudeltaan kymmeniä metrejä.

Tehdas paloi kaksi kertaa, ensin vuonna 1925 ja lopullisesti pian sodan jälkeen. Haalistuvien muistojen ohella teollisuusalueesta on jäljellä lähinnä rannan ja järvenpohjan jätekertymää.

Niemeä täytettiin sahan jäterimalla, jotta lautatapuleille ja satamalle saataisiin lisää tilaa. Rimoista tehtiin tehtaan viemärin suulle vesirajassa yhä erottuva "kaukalo", jossa muistitiedon mukaan on juossut "sontavettä".

Veden peittämät satamalaiturin jäänteet löytyvät niemen takaa. Verkkoja ei rannoilla kannata pitää, ja veneilijätkin tietävät karttaa niemen kaukaa.

Vesirajasta paljastuu valppaalle silmälle kuva menneiden vuosikymmenien elämästä. Vaaleat keramiikkapalat ovat Marokosta tuotujen, rikkiä sisältäneiden, 50-litraisten ruukkujen jäänteitä. Paksut, vihreät lasinpalaset ovat peräisin happopulloista, jotka surutta rikottiin rantapiihin. Uimareiden kertoman mukaan Jyväsjärven vesi saattoi tuolloin olla kristallinkirkasta.

Silloin ei kannattanut lähteä ongelle, sillä rikotuista pulloista karannut myrkky tappoi niin kalat kuin planktonitkin.

Pohjasta esiin pilkistävä laivan kölirauta on sekin muistuma järven historiasta. Puisia proomun raatoja lepää siellä täällä pohjoisen Päijänteen rantavesissä kertomassa ajasta, jolloin vesi yhdisti Jyväskylän muuhun maailmaan.

Eila Korpiaho




Ylistönniemi 1920-luvun alun karttakuvassa. (Maanmittaushallituksen topografinen osasto, 1923. XXVII. 34.)


Ylistön tila oli Mikko Parviaisen perikunnan omistuksessa 1800-luvun lopulla. Niemessä vieraili Emmy Parviaisen sulhanen, tuleva kirjailija Arvid Järnefelt. (Keski-Suomen museon kuva-arkisto)

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta