Suoraan sisältöön
Jyväskylän kaupunki: Kaupunkirakennepalvelut
Jyväskylän kaupunki > Kaupunkirakennepalvelut > Ympäristö ja luonto > Muut viheralueet > Jyväsjärven rantaraitti > Valolaatikot > Laatikko 12 > Laatikko 12 2

Kiusaniemessä

Vanhoissa Päijänteen merikorteissa (ks. Päijänne. Suomalainen suurjärvi. 1998, s. 63) Ylistön niemeke kulkee nimellä Kiusaniemi.

Mutta on siellä tehty muutakin kuin kiusattu.

“Eräänä päivänä koko seminaari teki retken Jyväsjärven vastarannalle Kiusaniemeen. Johtaja, johtajatar, opettajat perheineen, miesosasto ja naisosasto, kaikki olivat mukana. Soudettiin tyynen järven yli eväät ja muut retkeilytarpeet mukana, pojat soutivat ja tytöt virittelivät lauluja - mutta joka veneessä oli opettaja valvomassa, että käyttäydyttiin soveliaan pidättyvästi. Kiusaniemessä oltiin leskisillä, heitettiin rannalla voileipiä, pyörittiin piirileikkejä, laulettiin äänissä ja poimittiin marjoja. Tytöt kattoivat nurmikolle eväspäivälliset ja aterian jälkeen jatkui leikki.“

Näin kuvaili Jaakko Terenttilä kirjassaan Rauhaton ja vaahtopää (Gummerus 1952). Kirja on elämäkertaromaani Isa Aspista, nuorena keuhkotuberkuloosiin kuolleesta runotytöstä, joka tuli Jyväskylän seminaariin opiskelemaan vuonna 1871.

Jaana Janhila on päivittänyt tarinan kirjassaan Perhostanssi (Minerva 2005). Se päättyy marraskuuhun 1872. Jyväsjärvi on saanut kannen. Jää on “kuin liukas parketti, jolle on levitetty perunajauhoja suurten tanssiaisten edellä“. Seminaarilaisilla on luistinlupa. Sillä aikaa Isa Asp menehtyy.

Esa Sironen





Jaakko Terenttilän kirjan kansikuvassa ei lainehdi Jyväsjärvi, vaan Kianta, jonka rannalta Isa Asp oli kotoisin. Aspia pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä naislyyrikkona, jonka kuuluisin runo on “Aallon kehtolaulu“.

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 | Sivun alkuun | Tietoja sivustosta