Suoraan sisältöön

Moi! Joo, VV oli mun faden fade, ja mä ite dallasin Stadin gartsoi ennen ku mä muutin tänne svedujen maahan. Ajattelin aluks kirjottaa ihan lyhyesti, mut sit juttuu rupes vaan tuleen. Mä kirjotan tällai, toivon et sä et pahastu ja et sä pystyt saamaan selvän mun jutusta.

Mun fade oli Jouko, ja sen fade taas siis se kaveri, jonka kunniaks Tampereenkin universtaan eteen on tällätty se metallimöykky. Mun faija oli arkeologi - se tykkäs tutkii vanhoi mäkilinnoi Hämeessä - ja se sai duunin Kansallismuseon rahakammiosta. Se oli sen intendentti tai niin ku mä skidinä sanoin, indendentti.

Väinö Voionmaan vaimo oli Ilma. Ne meni naimisiin kai Virroilla, josta Ilma oli kotosin, ja siellä kulki kansan suussa pitkään hoku: "Ilma Alin ja Väinö Wallin menivät naimisiin." Hieno riimi! Vuonna 1906 VV sai päähänsä vaihtaa sukunimen Voionmaaks, kun se luuli et suku tulee Gotlannista. Sehän oli historiantutkija, ja luulis, et se ois tienny, mut sillä oli kans aika vilkas mielikuvitus. Gotlannin aiempi nimihän oli suomeks Vuojonmaa. "Voionmaa" on E.N. Setälän mukaan väännös siitä. Sit on sellasii tutkijoita, jotka inttää, et Vuojonmaa ois ollu Öölanti. No, oli se sitten päivä tai öö-lanti, joka tapauksessa tollasta juttuu liikkuu.

Sit jos ihmettelet, et miks VV innostu vaihtaan nimee, niin sukunimien vaihtaminen suomalaisiks oli muotii vuossadan alussa. VV:n kohdalla oli kyl sillai, et se ei ollu mikään porvarillinen nationalisti vaan valistunu suomalainen humanisti ja sosialisti. Suomalaisuus yhdisty sen toiminnassa kansanvalistukseen, kuten aikakirjat kertoo.

Mä en koskaan tavannu VV:tä. Mut tietenkin sen ajatuksii siirty eri tavoin myös mulle. Opin jo snadina, vähän niin ku "muden mölössä" eli äidin maidossa, et ihmisil on sivistystahto. Kansanvalistustoiminnassa on kyse tän tahdon huomioon ottamisesta ja vaalimisesta. Se et kyse on tärkeestä asiasta, käy ilmi siitäkin et suomes on kaks sanaa jotka vastaa ruotsin folkbildningiä: kansansivistys ja kansanvalistus. Mä käytän mieluummin sanaa kansanvalistus, koska se yhdistyy semmosiin käsitteisiin kun valistusaika, Voltaire ja kumppanit.

Mä uskon, et VV ajatteli tosissaan, et Suomesta vois tehdä sosialistisen valtion, mut muutoksen piti perustuu valistukseen eli kuten nykyään sanotaan tietotaitoon, know-howhun. VV oli siis aika moderni ajattelussaan. Sitä mä en tiedä, et miten paljon siihen vaikutti pohjoismainen tai alkuaan kai tanskalainen folkbildning-liike. VV varmaan skoolaa limonadia Pietarin kanssa nyt, kun Suomen koululaiset on pärjänny niin hienosti kansainvälisessä vertailussa.

Vuoden 1918 sisällissota, valkosten rakentamat keskitysleirit, hävinneen puolen nälkään näännyttäminen, köyhien yleinen kyykyttäminen sisällissodan jälkeen oli hirveä ja onneton tapahtumasarja. VV ei ollut punaisten mukana sotimassa tai organisoimassa sotaa.

VV oli hengeltään pasifisti, jos mä oon asian oikein oivaltanu. Taas on kyse vähän idealistisesta ajattelusta, joka kuitenkin perustuu rationaalisuuteen. On mieletöntä pistää varoja semmosiin asioihin, jotka ei edistä kansan henkistä ja ruumiillista hyvinvointii. Ihmisten poliittiset intohimot vaan tuppaa sotkeen järkevää asioiden hoitoo. Ja niiden intohimojen raunioita on sit saatu sukupolvesta toiseen raivata.

1920-luvulla VV asettu punasten puolelle. Se oli aktiivi sosialidemokraatti ja kansanvalistusmies. Kun Ståhlberg halus antaa sille jonkin korkeen kunniamerkin, se kieltäyty, ilmeisesti sen takii, et kyse oli porvareiden kunniamerkistä. Meidän kodin seinällä Stadissa oli Kaarlo Juho Ståhlbergin potretti ja sen alla Kaarlo S:n kirjotus, että tää potretti tulee sen kunniamerkin sijasta. Oli ne aika heppuja, noi Väiskit ja Kallet. Niillä oli oma käytöskoodi.

Mä oon tsiigannu VV:tä netistä ja yleensä arviot siitä on myönteisii, mut sen raittiusintoilulle on naurettu. Me sisarukset ruukattiin skoolata, kun oltiin opittu se taito ja kun oltiin koolla. Mut me peitettiin aina VV:n seinällä riippuva taulu, ennen kun me kippisteltiin.

Mä en tiedä kuin paljon Ilma vaikutti VV:n käsityksiin, vissiin aika paljon. Mun fadenmude, siis toi Ilma, oli varsinainen raittiusintoilija. Kun kansalla oli garmee jano sodan jälkeen ja kun jätkät seiso Alkon edessä jonottamassa pullojaan, niin Ilma meni siihen ja rupes sättiin niitä. Että ne kehtaskin viedä ruokarahat pitkäripaseen, ne oli raukkoja kun ne jätti vaimonsa selviytyyn yksin kotona. Mun täti Marjatta veti sen siitä pois.

Ne oli aika naisii noi entisajan tätiset ja mummelit, ja ne pitää ihan ehdottomasti ottaa mukaan historian kirjotuksessa.

Mä funtsaan niin, et ehkä VV ajatteli raittiustoiminnassaan, et jos vallankumous meinataan tehä ja jos halutaan rakentaa inhimillisempi valtio, ei sitä kännipäissä pysty saamaan aikaan tai sit jälki on susihukkasta, kuten se suuressa naapurimaassa monessa suhteessa oli. Raittiusasiaakaan ei siis saa irrottaa poliittisesta yhteydestään, sosialistisen Suomen rakentamisesta. Sen kuvajainen oli hyvinvointi-Suomi, jolle rupes käymään vähän ohrasesti 1990-luvulla. Yhä edelleen työttömyys on liian korkea Suomessa. Täällä Ruotsissa se on piilotettu eri tavoin, joten en sano tätä pullistellakseni svedujen puolesta.

VV:n kohdalla ei ole puhuttu useinkaan suhteesta Venäjään, jos mä vähääkään Oon asiaa ymmärtäny. Kun kerran VV oli karjalaisuuden tutkija, se oli aivan varmasti hyvin perillä venäläisestä historiantutkimuksesta ja Neuvostoliiton politiikasta.

En tiedä, mitä VV jutteli Jartsevin, Stalinin lähetin, kanssa 1930-luvun lopulla. Olisko vuosien 1939-45 sodista vältytty toisenlaisella diplomatialla. Ainakaan ei voi kehuu, et muiden suomalaispoliitikkojen Venäjän ja Neuvostoliiton tuntemus ois ollu järin korkeella tasolla. Paasikivi oli tietenkin poikkeus. Ja vaik se olikin porvari, ni mä oon digannu monii sen näkemyksii. Harva suomalainen poliitikko osas venäjää tai arvosti Venäjän kulttuuria. Ja musta semmonen on tyhmää. Jonkinmoisen asiallisen Venäjän ja venäjän tuntemuksen pitäs kuuluu jokasen suomalaisen perustietämykseen, vallankin jos ne on päättävissä asemissa. Tämä oli VV:n kanta, minkä osottaa se, että hänet valittiin siihen delegaatioon, joka neuvotteli rauhan vuonna 1940.

No niin, tollasta. Taitaa riittää. Ystävällisin terveisin

Kaarlo Voionmaa

Väinö Wallin, myöhemmin Voionmaa, syntyi Jyväskylässä vuonna 1869 Olai ja Flora Wallinin kolmantena lapsena. Minna ja J.F. Canth olivat pojan kummeina. Ylioppilaaksi Väinö Wallin kirjoitti Jyväskylän lyseosta vuonna 1886. (Kuvan omistaa Ilkka Voionmaa)

Professori, kansanedustaja, senaattori ja kaksinkertainen ministeri Väinö Voionmaa (keskellä) sienessä poikansa Joukon ja vaimonsa Ilman kanssa. (Kuvan omistaa Ilkka Voionmaa)

Ilma ja Väinö Voionmaa lepotauolla. Voionmaata on pidetty työväen omaehtoisen sivistystyön isänä. Hänen nuoruuden ihanteenaan oli Sokrates, “valistussosialisti, joka lienee paras kaikista“. (Kuvan omistaa Ilkka Voionmaa)

Aimo Halilan kirjoittama Väinö Voionmaan elämäkerta ilmestyi vuonna 1969, jolloin Voionmaan syntymästä oli kulunut sata vuotta.

Voionmaa luennoi Jyväskylän kesäyliopistossa vuosina 1914-16 ja 1932-34. Yhdessä Gunnar Suolahden kanssa hän edusti niin sanottua kollektiivista historiankirjoitusta, jossa historian päätekijöiksi nähtiin kansanjoukot ja laitokset. Suolahti tutki pappiloita, Voionmaa muun muassa tamperelaisen työväestön muodostumista ja karjalaisen perheen historiaa.

Copyright © Jyväskylän kaupunki 2017 • Sivun alkuunTietoja sivustosta